Sinullakin on astronautin lantio

Konttorirotallakin on Se. Astronautin lantio. Se on vain siellä piilossa. Istuessa astronautin lantio jää kokonaan piiloon, suorastaan jumiin. Mikä siinä istumisessa on niin huonoa, ellei jopa vaarallisen karmaisevaa? Istuminenhan on ihanaa! Ei istumista mahan täydeltä – vai miten se sananlasku nyt menikään… Me nykyihmiset nimittäin istumme aivan ÄLYTTÖMIÄ määriä. Eikä se ole hyvä. Eikä se ole edes järkevää.

Kalorien kulutus kertoo siitä miten kroppa saa liikettä. Istuessa ei juurikaan.

Istuessa pitkin vuorokautta on se huonopuoli, että ihmiskeho on tarkoitettu liikkeeseen ja evoluutiohan on tehnyt ihmisestä pystyssä kulkevan. Ei siis tuolissa lysähtäneenä lojuvaa säkkiä. LIikkumaton keho alkaa rapistumaan ja samalla kärsii moni muukin asia.

Istuessa keho ei saa systeemiinsä mitenkään erikoisen hyvin raikasta happea eikä verenkiertokaan ihan valtoimenaan pääse suonissa virtamaan.

“Ei vain keho, vaan myös mieli…” lauseen alun kuulee milloin missäkin. Mutta se on totta. Istuessa keho ei saa niin hyvin happea, joten mieli/ajatukset eivät myöskään tule ruokituiksi virkistävillä tuulahduksilla, ajatuksilla. Ajattelu vaatii polttoainetta ja pystymmässä asennossa keho liikkuu (hetkuu suorastaan jos musiikki on mieleistä) ja toden totta ajatuskin juoksee, kun veri virtaa suonissa, kuljettaen happea myös aivoihin.

Pystymmässä, puoliseisovassa asennossa tärkeää olisi muistaa…

  • Symmetrinen asento
  • Jalkaterien ja polven suunta eteenpäin
  • Polvet EIVÄT saa olla lukossa
  • Hartioiden levyinen haara-asento
  • Lantion asento kevyesti eteenpäin
  • Selkärangan S-linjan mukailu
  • Hartiat rentoina (pöytä ei saa olla liian korkealla)
  • Pää kevyesti pystyssä päin ja rinta irti leuasta

Ai kamala, miten paljon muistettavaa! Totta, onhan siinä. Mutta kehon symmetria ja oikea seisoma-asento eivät ole mitä tahansa huttua. Kehon perusluonne on vain sellainen, että nämä pitää ottaa huomioon.

Eikä siinä vielä kaikki!

Millä ihmeellä sitä sitten voisi luontevasti olla pienessä liikkeessä? Koska pitäisi olla. Kyllä istuminen on paljon selkeämpää, eikös olekin? No tavallaan on. Toisaalta se on karhunpalvelus, jonka jokainen liian usein “suo” itselleen.

Onneksi Martin Keen alkoi pohtia ongelmaa, kun sellainen tuli omaan vaikutuspiiriin. Onneksi Martin on muotoilija ja kenties pikkuisen nk. Ikuinen Pikkupoika. Sillä Martin kehitteli sekä esteettisesti silmäilyä kestävät ja käyttäjäystävälliset aktiivinojaimet. Joihin sananmukaisesti nojataan – ei istuta.

135 asteen kulma on Se Juttu. Polvet pumppaa – etenkin hyvän musan tahdissa ja happi kulkee veren mukana kuin raketti!

Pystympää asentoa tukevat aktiivinojaimet Mogo, Pivot ja Mobis ovat keskenään erilaisia, mutta on niissä on kaikissa Sitä Jotain mikä saa nojailun tuntumaan kevyeltä, lähes painottomalta.

Niiden avulla on helpompi olla:

  • Ryhdikäs
  • Symmetrisessä asennossa
  • Lantio työntyy kevyesti eteen ja se helpottaa alaselän ja lantion painetta
  • Polvet eivät mene lukkoon
  • Jalat ovat luontevasti olkapäiden levyisessä haara-asennossa
  • Selkäranka on S-linjassa pehmeästi
  • Keskivartalon korsetti aktivoituu koko ajan

Ja yritäpäs röhnöttää! Saat ihan nähdä tietoista vaivaa. Eikä kannata, koska pystymmässä on mukavampi olla. Pehmeämpi, parempi. Kyllä se on aika selkeää, laiskimuskin valitsee keholleen taloudellisemman ja mukavamman asennon.

Sillä ihminen on mukavuudenhaluinen, muttei läpeensä hölmö – kuitenkaan

Nykyihminen on kyllästetty tiedolla istumisen haitoista ja suorastaan vaaroista. Tuoli on tuoli, vaikka sitä kutsuttaisiin baarijakkaraksi. Ero tuolin ja nojaimen välillä on lantion asento: istutaanko lantion päällä vai ei ja se lantion kulma, onko se lähempänä 135 vai jotain ihan muuta.

Erilaiset työpisteet ja erilaiset ihmiset kaipaavat erilaisia ratkaisuja, joiden kanssa esim. säädettävän työpisteen kanssa tulee oltua pidempään pystymmässä, aktiivisessa asennossa. Ergonomia on päivän sana, joka on niin arkinen, että luulisi levitettävän leivälle (jota sitäkään ei pidä vetää liian kanssa).

Arkiset pienet asiat ovat kuitenkin merkityksellisempiä meille ihmisille, kuin …jotkin mystiset suuret hokkus pokkukset. Kuten hyvinvointivalmentaja Ilkka Häggman on kirjoittanut “Lempeys ja pienet valinnat ovat hyvinvointivalmentajan aseita jaksamiseen“. Aseita tai avaimia parempaan arkeen on kaikkien saatavilla. Omasta ja työntekijöiden kehojen hyvinvoinnista tulee huolehtia sillä se ei ole vain yksilön eikä työnantajan, vaan – KYLLÄ – kansakunnan etu!

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *