Nojailun siedettävä keveys

Vakiintuneet käytännöt ovat ihmisen tuki ja turva. Niitä kutsutaan perinteiksi, tavoiksi, käytänteiksi ja niillä on perustellut merkityksensä ja arvot arjessa sekä juhlassa. Maan tapa alkaa kuullostamaan sitten jo vähän huonolle.

Meidän suhde istumiseen on osin maan tapa, modernin ihmiskunnan tapa. Ehkä enemmän länsimainen kokokansan tapa kuin muualla. Me istumme joka paikassa, kun taas muualla muun muassa nk. slaavikyykky on ihan asento olla ja syödä vaikka lounas.

Mistä syistä tuolilla pönöttäminen on meille niin rakasta? Onko se sitä, että  se on ollut ja on tavallaan edelleenkin ylellisyyttä? Ennen tavan ihmisellä ei ollut aikaakaan eikä aina mahdollisuutta istua – varsinkaan tuolilla. Eikä siitä niin pitkä aika edes ole, kun tuoli vasta yleistyi rahvaan elämässä.

Elävän arkiston kasaama
10 historiallista faktaa istumisesta

  1. Thaimaan kuningas Rama IX on istunut nykyisistä monarkeista pisimpään vallassa.
  2. Irtohuonekalut yleistyivät 1500-luvulla. Turun linnan luetteloissa merkintöjä tuoleista vasta vuodelta 1601.
  3. Isontalon Antti istui 12 vuotta Hämeenlinnan kuritushuoneessa.
  4. Eero Aarnio suunnitteli pallotuolin vuonna 1963.
  5. Suomalaisen designin uranuurtaja on tuolitekijämestari Ephraim Ståhl, joka lähti oppipojaksi Tukholmaan vuonna 1784. Hän toimitti runsaasti istuinhuonekaluja mm. kuninkaallisiin linnoihin.
  6. 16.6.1972 klo 04:00 radio- ja televisiotoimittajat menivät istumalakkoon.
  7. Istuva Härkä syntyjään Hyppäävä Mäyrä, liikanimi Hidas johti tasankointiaanien yhteenliittymän vuonna 1876 Georg Amstrong Custerin johtamaa ratsuväkirykmenttiä vastaan ja löi ratsuväen viimeiseen mieheen asti..
  8. Suomalaisen esinetutkimuksen uranuurtaja Riitta Pylkkänen julkaisi vuonna 1965 kirjan Vanhat tuolimme.
  9. Suomen ensimmäinen itsenäinen puuseppien ammattikunta perustettiin Turkuun vuonna 1685.
  10. Tuoli kehittyi osittain arkusta, jossa talon tavarat säilytettiin. Arkku toimi myös isännän penkkinä. Tuoliksi arkku kehittyi, kun siihen tehtiin selkänoja.

Elävän arkiston kätköistä löytyy tuolien suomalaisesta lähihistoriasta myös muutakin: linkki tässä. Mm. se tieto, että ennen keinutuoli (joka on terveellisempi kuin kaikenmaailman lepolinnasohvat) oli kodin statussymboli.

Uusien rutiinien omaksuminen vaikeaa

Mutta nykyään istua saa ja tuoli on perin arkinen kapistus. Jopa niin arkinen, ettei vaihtoehtoja istumiselle edes osata oikein ottaa vastaan. Helsingin Sanomien jutussa liikuntatieteiden tohtorin Arto Pesolan tutkimusartikkeliin tahdottiin selvittää kuinka yksilö voisi vähentää istumistaan, päivittäisellä tasolla.

”Halusimme katsoa, mitä tapahtuu, jos ihmiset vähentävät istumista, ja onko istumisen vähentäminen ylipäätään mahdollista arjessa”

– Arto Pesola HS:n jutussa. Tutkimusartikkeli julkaistiin Plos One -lehdessä.

No eipä ollut. Mitä ihmettä?! 133 koehenkilön (ikä 30–45 vuotta, lapsia) joukosta istumista ei merkittävästi pystynyt vähentämään juuri kukaan.

“Neuvontaa saanut ja itselleen tavoitteita asettanut ryhmä onnistui vähentämään vapaa-ajan istumistaan noin 21 minuuttia päivässä. Vielä vuoden seurannan jälkeenkin he istuivat vapaa-ajallaan keskimäärin 8 minuuttia vähemmän kuin aiemmin. Vertailuryhmän istuminen oli sen sijaan lisääntynyt hieman.” 

Get Up – Stay Up!

Kyseessä täytyy olla tiedon puute… Ai, niin. Kyllähän kaikki ovat kuulleet mantran “istuminen tappaa“, mutta siis vaihtoehdoista ei tiedetä. Että on jotain istumisen ja seisomisen (joka sekin käy alaraajoille ja selälle) väliltä.

Pivot on Elvis The Pelvis, joska sen pohjan muotoilu sallii heilumisen ja jopa paikallaan ympäripyörimisen ihan teletappina [:uudestaan, uudestaan]. Se toimii niin ryhmätyötilassa kuin flipperin ääressä.

Korkeussäädettävien työpisteiden konttoreissa yleistyttyä tarve pystymmälle asennolle on ilmeinen. Mitä järkeä on hankkia säädettävää työpöytää, jos kukaan ei sitä käytä, eli säädä ylemmäs pystyasentoon? Eihän hankinnassa mitään järkeä silloin olekaan.

Edellä mainitussa Hesarin jutussa työaikana naiset pystyivät vähentämään istumista enemmän kuin miehet. Seisoessa usein alaselkä ja lantio alkavat vihoittelemaan ja jalatkin väsyvät. Siksi onkin tärkeää löytää pystympää asentoa tukeva nojain. Sillä nojaha on istumisen ja seisomisen välimaastosta.

Noja yllättää asentona myös useimmat. On vaikea kuvitella, että olo voisi olla miellyttävä ja rento – muuten kuin istuen tuolilla. Aktiivinojainten idea on olla aktivoivia nojaimia, joissa kehon luontainen selkärangan S-kaari pystyy olevaan S-kaaressa ja kuitenkin keho on tuettu.

Eikä se nojassa olo lopulta niin vaikeaa olekaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *